Ei nastoja talvella

Lumen laskeutuessa maahan alkaa pyöräilyssä uusi kausi. Pyöräily lumisilla poluilla on mitä suurinta hauskuutta. Polut pakkautuvat kovaksi flow-tyyppiseksi reitiksi, jossa ajaminen on helppoa ja vauhdikasta. 

Talvipolut ovat parhaimmillaan kovaksi tamppautuneita noin 30-50cm leveitä polkuja, joissa ajaminen on helppoa ja vaativaa samaan aikaan. Helpoksi poluilla ajamiseen tekee sen, että lumi tasoittaa maaston epätasaisuudet niin, että polku on tasaista. Haasteensa polulla ajamiseen tekee se, että polku on yleensä aika kapea ja kun ajonopeus nousee on polulla pysyminen paikoitellen haastavaa. Toisaalta, jos polulta lentää lumiseen hankeen niin se ei satu vaan yleensä vain vähän naurattaa. 

Polut muovautuvat yleensä niin tasaiseksi, että jousituksen tarve vähenee olennaisesti. Mieluisin pyörätyyppi talviajoon minulla on jäykkäperä, joka tarjoaa riittävästi jousitusta, mutta pitää polkemisen edelleen tehokkaana. 

Ajorenkaat talvella on aivan samat kuin kesällä. Nastarenkaita en käytä koskaan, koska en ole kokenut saavani niistä mitään hyötyä vaivaan nähden. Riippuen talvista on muutamina päivinä ns. pääkallokeli, jolloin nastarenkaille olisi käyttöä, mutta silloin keli on yleensä muutenkin sellainen, että tulee harrastettua muuta. Olen myös oppinut, että kun kesärenkailla ajelee koko talven niin tulee kiinnitettyä ajettavaan pintaan paljon enemmän huomiota Kuin silloin jos olisi nastarenkaat alla ja ajattelisi, että ne pitää kelissä kuin kelissä. Bikeparkeissa talvella ajaessa ruuvirenkaat ovat erittäin tarpeelliset, mutta itse tulee talvella lumilautailtua sen verran paljon, että menee mieluummin laskemaan laudalla kuin bikeparkiin.